"Viimeisen kolmen vuoden aikana on opearkeni pyörinyt enemmän tai vähemmän (useimmiten enemmän) paitsi kasvatuksen ja kasvamisen, myös opetusteknologian voimallisen esiinmarssin ja yhteiskunnallisen muutoksen ympärillä..."
Jep jep, yleismaailmallista hajattelua - ja sitä riittää. Niinpä päätin avata tämän blogin jäsentääkseni paitsi omaa ajatteluani ja työtäni, myös dokumentoidakseni omaa ammatillista kasvuani. Olen inauksen alle 40 -vuotias, ihka-aito yleissivistävän perusopetuksen kansankynttilä, joka liekehtii ja loimuaa peruskoulussa ihan perusasioiden äärellä. Lyhyemmin siis luokanopettaja, juuri sellainen joka osaa vähän kaikkea ja haluaa oppia koko ajan lisää.
Mikä kultainen keskitie?
Työskennellessäni harjoittelukoulussa havahduin pohtimaan opetusteknologian murrosta ja sen vaikutusta työhöni, opettamiseen ja oppimiseen. Omista opiskeluajoistani oli vain muutamia vuosia, ja tuntui että kouluttamani opiskelijat valmistuivat jo aivan eri maailmaan - mutta eivät välttämättä sen kummemmin eväin. Entäpä sitten ne pienet, suloiset oppilaat? Heidän aikuistuessaan 2000 -luvun taitoja tarvittaisiin, kyllä. Mutta mitä ne sitten ovat? Kymmpisormijärjestelmä ja selfien tuunausta? Entäpä sosiaaliset taidot, ihmisenä kasvaminen? Tai kaunokirjoitus ja jakokulma? Ja pitäähän osata myös suunnistaa ja uida. Ei taida onnistua tablettien avulla, vai?
Kyllä, vastarannan kiiskien sukuun syntyneenä tietenkin lähestyin aihetta tooooodella kriittisesti. Ja tottakai oman rakkauteni, taide- ja taitoaineiden näkökulmasta tietenkin. Kulmiani kurtistellen puhisin ja tuhahtelin laitehankinnoille, verkkoratkaisuille ja muille pilviveikkojen jutuille.
Lähtökohtani tälle seikkailulle oli ajatus siitä, että opetusteknologia ja erityisesti juuri tuolloin työmaalleni rantautuneet mobiililaitteet ovat käsillä tekemisen surma, ajattelua ja yhteisöllisyyttä murentava voima ja liikkumisen taannuttaja. Periaatteen vuoksi, ja hieman mielenosoituksellisestikin ryhdyin testaamaan ajatuksiani käytännössä, erityisesti käsityön opetuksen parissa ja sillä reissulla olen edelleen. Tosin huomattavasti vähemmän kulmia kurtistellen, mutta edelleen vastauksia etsien.
